Elegia

Viime viikolla kävin a-kliniikalla. A-kliniikan päihdeterapeutti ehdotti minulle korvaushoitoa. Viimein! Noniin. Olen ollut aika pihalla viimeisen viikon. Mutta nyt pitää alkaa skarpata jos haluaa hoitoon. Pitää säännöllisesti käydä seuloissa ja mikään muu kuin buprenorfiini ei saa näkyä. Kuitenkin, tilanne ahdistaa minua. Olen miettinyt miltä äidiltäni tuntuu. Tietääkö hän minun menosta, pitäisikö minun kertoa missä mennään? Tänään ajaessani kotiin, minun päässäni pyöri mitä surullisimpia visioita. Se johtui yhdestä kappaleesta joka sattui soimaan auton radiosta. Näin kuinka olin vetänyt överit ja äiti löysi ruumiini. Mietin miten äitini reagoisi, miten hän murtuisi jos näin kävisi. Se ahdisti aivan perkelesti. Ja kappaleen loputtua melkein kyyneleet silmissä pääsin kotipihaan.

Veti poika senkin kuukauden
Ja aikaan kauniin aamunkoiton
Hän kouristeli itkien
Nyt huumeet veisi voiton

Niin äiti saapui huoneeseen
Valituksen kuullessaan
Hän vaiti katsoi päihtyneen
Kalmankalpeaan

Veti verhot ikkunaan
Ja otti tuolin alle
Kun poika yski
Verta lattialle

Mitään sanottavaa ollut ei
Tarttunut ei käsi toiseen
Äidin katse ulos vei
Aamuaurinkoiseen

Niin kului tunti, toinenkin
Ja hiljeni sen pojan peti
Ja äiti ylleen haalarin
Ja saappaat jalkaan veti

Yli pellon pahaisen
Laahusti naapuritaloon
Astui varoen
Vähäiseen valoon ...

Ei kiire vaivannut kysyjää
Vain yhdestä oli huoli
"Soittakaa kirkolle
kun poika äsken kuoli"