Päivän annos

-4mg burenorfin
-1,5g marijuana
-2mg sirdalud

Ja silti tuntuu siltä että ois vajarit...

Pipi(piri)pää

Pipipää, voi miten ikävää, voi mitä joudutaan kestää, voi miten joskus pystyisit minimissä pitämään. Pipipää!

By the way

Jag har varit borta. Borta är ett bra ord. Sen förra torsdag. Det här veckoslutet hände det igen. Allt jag skapat, allt jag kämpat för, allt jag ville ha och gjorde, försvann. Bort, gone, poissa. Inget kvar. Bara jag kvar mitt i mörkret. Så kändes det hela jävla veckan. Jag försökte minnas allt bra, men de fanns inte längre i mitt huvud. Så kändes det. Jag kastade bort allting igen. Utan att tänka på eller ens märka vad jag höll på med. Så jag får väl börja om från början igen, hitta balansen, hitta glädjen och rytmen. Hur är jag kapabel till allt det här? Jag har igen fått mig i en situation där mina bästa vänner byts och jag igen måste dra på mig nya kläder och hoppa in någonstans där människor inte känner igen mig. Hoppas det går bra,

Something I just need to get out of my system.

Moi, mä haluun kertoa hieman uusista ajatuksistani ja vähän mihin tulokseen olen tullut tässä kun olen monta päivää ollut yksinäni ja vain ajatellut miten mä jatkan elämääni. Mulla oli tarkotus tulla juttelemaan näist jutuist teille ja oisin pyytäny anteeksi joistain asioista joita tein ja olen pätenyt niistä hieman syyllisyyttä niin halusin saada asiat pois harteiltani. Mutta tapani kommunikoida oli oletettavasti väärä koska vastaus siihen oli jyrkkä ja tiukka ei. Eli vinkki taisi mennä pieleen tai sit oli vaan parempi että olisin jättäny sanomatta. Ja mä aistin silloin sen että ei kannata niin päätin nyt vaan lähteä muualle purkamaan paskaa pois. Mutta kun ei vaan siellä ymmärretä sitä kieltä millä mä puhun. Joko mä oon vaan niin vitun erikoinen tapaus että mä vaan ymmärrän itseäni eikä kukaan muu saa mitään havaintoo siitä mitä mun päässä liikkuu. Joo, pakko kyllä myöntää että mä oon joutunu todella kovaa mietiskelemään mitä mun päässä liikkuu ja ei se helppoa ole! Mut joo asiaan, ei mitään turhaa paskaa, mä päätin sitten että mä oon avoin, puhun asiat suoraan ja oikeilla nimillään, muille sekä itselleni. Se säästää helvetisti tunteita, vaivaa yms. Tietty ei nyt kirjaimellisesti, mutta tiedäthän, nyt silleen että ei jää hautoamaan asioita ja sanoo suoraan jos jokin häiritsee. Näin välttää turhat paskan jauhamiset selän takana ja se joka häiritsee saa mahdollisuuden muuttua. Ja mistä tietää mitä väärin on tehny jos kaikki vaan jauhaa paskaa selän takana eikä kukaan tuu kertomaan mitä tekee väärin? Kaikkein paskin tilannehan tässä on se että se josta jauhetaan paskaa, luulee että se mitä hän tekee on oikeutettua koska kukaan ei vaikuta puuttuvan peliin. Tämä on yksi muutoksista minkä mihin meinasin pyrkiä. Toinen on se että alan miettimään tarkemmin asioita mihin ryhdyn. Mä yritän miettiä aina kahteen kertaan että mitä tässä nyt ollaan tekemässä, ja miten tää mahdollisesti vaikuttaa mun elämään. Oon jo kelannu aina välillä mutta jos vois viel useammin tehdä sitä niin ei se pahitteeks olis kellekkään. Krhm, ja sitten olisi vielä se että kohtelen kaikkia niin hyvin kuin vain pystyn. Näin olen mielestäni tehnyt jonkin aikaa, mutta jokin siinä kusee kun ei kaikki kohtele mua hyvin. Joten parannettavaa on. Olen mielestäni suurinpiirtein aina luopunut omastani jos toisella on ollut tarve, oli sitten kyse rahasta tai mistä vain, ja määrällä ei ole koskaan ollut oikein välilä, oli sitten paljon tai vähän, tai ei juuri mitään, niin olen silti pyrkinyt olemaan reilu ja auttavainen. Ja olen mielestäni ollut reilu kaikille, kaikki ovat saaneet mahdollisuuden, olen auttanut kaikkia jotka pyytävät, oli sitten paras frendi tai vaikka en ole edes pitänyt kyseisestä henkilöstä. Se on ollut avain filosofia vuosiin, ole kaikkien ystävä, ei mitään syytä olla kränäs kenekään kanssa, ei se hyödytä mitään. Mutta silti kuulen että ihmiset jauhaa mun selän takana, ja ihmiset joita autan ei auta mua. Syy on yksinkertaisesti joko minun päässä tai tää maailma on muuten vaan paska paikka. Joko mä kuvittelen itsestäni aivan liian hyvän kuvan ja yritän koko ajan kusettaa itseäni että olen hyvä ihminen vaikka en ole, tai sitten oikeasti maailmassa paha voittaa. Mä en voi tietää koska en voi luottaa omaan kuvaan itsestäni, siinä mä tarviin teitä muita! Mä tarviin tietää mitä mä teen väärin ja mitä on parannettavaa, koska  se voi hyvin olla että meitsi kusettaa itseään. Mutta taas oma kantani on se että osaan myös tunnistaa omat virheet ja välttää tekemästä niitä uudestaan. Jos näin ei ole niin pakottakaa mut ymmärtämään. Okei, nyt alkaa menemään hieman pitkäksi ja hajannaiseksi tämä koko paska teksti joten menen nyt syvällisen kognitiivisen palloittelun jälkeen asian ytimeen. Eli jos olen tehnyt jotain mikä ei sinun mielestäsi ollut nyt oikein, niin kerro se minulle seuraavan kerran kun nähdään, niin voin kertoa miksi tein ja miten aion asiaa muuttaa. Tämän pitkän pitkän tekstkin tarkoitus oli antaa pieni vinkki miten mä ajattelen että mä kohtelen ihmisiä, ja miten mä toivon että ihmiset kohtelee mua. Mä kunnioitan teitä tosi paljon koska te vaikutatte olevan just niitä jotka ymmärtää tai edes haluavat kuulla, ja tekin pyritte kohtelemaan ihmisiä hyvin. Mä oisin halunut kertoa ja tarvinnut kuuntelijaa, mutta okei, sinulla oli varmaan hyvä syy, en minä sitä epäile, mulla on nyt vaan tarve päästä purkamaan tämä ja viestittää tätä ettei mun tarvii räjähtää. Mutta en minäkään ole idiootti enkä minä tyrkytä ajatuksiani enkä itseäni ihmisille. Tottakai heillä on valinnan vapaus, ja jos haluat niin pyydä mua suksimaan vittuun. Mä pyydän että sä pyydät kun siltä tuntuu koska muuten mä en tiedä. Jos olen mielestäsi hävittänyt kaiken, ystävyyden, ja kaiken mistä juteltiin niin olet oikeassa. Vain sinä voit olla oikeassa oman mielipiteesi kanssa, mä en voi siihen puuttua tai vaikuttaa. Jos näin on, niin on. Jos ei niin mä olen taas vitun säälittävä, mitä mä kyllä oon mutta nyt varmistan että kaikki tietää sen. Kiitos.

Paranoid 5

Oi Mikko, ois siistii joskus miettiä maailman isompiakin tarkoituksia kanssasi?

I'm working, but I'm broke

Enään suurinpiirtein viikko töitä! Tuntuu kuin eiliseltä kun aloitin. Olen itseasiassa alkanut pitämään työpaikastani ja työstäni. Voisin olla jopa pidempään töissä. No huomenna on viikonloppu ja pääsee taas vähän relaamaan/juhlimaan. Jostain pitäs vaan keksiä fyrkkaa... Ehkäpä jokin pieni vippi?

Balance

Olen nyt lyötänyt tasapainon arkielämän ja päihdekäytön välillä. Otan töissä aina tarvittavan määrän buprenorfiinia n. 2mg-4mg, ja sitten töitten jälkeen ehkä poltan pienet paukut. Viikonloppusin sitten nopeita kuten amfetamiinia tai metyylifenidaattia. Nyt asiat ovat vähän niinkuin haluankin. Pysyn suht toimintakykyisenä seka sosiaalinen elämä on nyt kohdallaan! Jepp näin saisi jatkua!

Youth gone wild

Since I was born they couldn't hold me down 
Another misfit kid, another burned-out town 

Never played by the rules I never really cared 
My nasty reputation takes me everywhere 

I look and see it's not only me 
So many others have stood where I stand 
We are the young so raise your hands 

They call us problem child 
We spend our lives on trial 
We walk an endless mile 
We are the youth gone wild 
We stand and we won't fall 
We're the one and one for all 
The writing's on the wall 
We are the youth gone wild 

asbestos

Fuck you, jag fick tillräckligt. Har aldrig förr haft sådant utbrått som idag. Jag bara skrek "haistakaa vittu, mulle riitti, fuck you, mä lähen nyt". Sen smällde jag dörren efter mig och körde till en vän och drog 2mg buprenorfin. Men tills dom fattar hur dom bettede sig och vad som sade så tänker jag inte göra fred med dom. Jävla parasiter som bara tänker på sina egna fördelar och bryr inte ett piss om andras situation. Så länge som man själv bara får ut all profit så är allt bra. Fuck you.

Cut open your grill, peel, slice
Motherfucker I'm a carve you up real nice
You get nothing but death, bucking at your chest
I'm Necro, you're fucking with me your fucking with the best

Acid...

En helvetes stressad dag. Jag intog LSD genast när jag vaknade på morgonen. Jag tänkte att jag skulle ha haft en jävligt chill dag före jobbet. Men nej. Pappa bestämde sig för att börja härja. Och maskinerna på jobbet gick sönder, och jag fick inte tag på min förman eller någon som skulle kunna reparera den. Så jag och en annan fick själv fundera ut i fler timmar hur den ska lagas. Och jag var ju jävligt hektisk efter som jag hade tagit 250µg LSD och 4mg buprenorfin. Dessutom var jag helt slut efter jobbet och gick till mina vänner i "Indiana". De var ju helt sjukt höga på LSD. Var jätte kul att komma efter en skit tung arbets dag och se på hur folk trippar omkring i rymden. Men men, jag ska ta och trippa riktigt ordentligt på veckoslutet.

The situation feels better now

Det går bättre och bättre. Jag har faktiskt börjat bli van med att vara på jobb och jag har kommit in i den vanliga dags rytmen. Jag har dessutom hållit mig borta från amfetamin. Fritiden spenderar jag bra och jag mår bra för tillfället. Det känns inte heller så skrämmande att tänka på studierna. Det kommer nog gå bra om det hålls på det här viset. Det finns dock ännu saker som jag väntar på och hoppas på att går bra, men det blir nog som det ska. Hoppas jag. Jag hade aldrig trott på att jag skulle ha kommit till den här punkten. Jobb, studier, normalt liv. Jag är faktiskt stålt över mig själv. För inte så länge sen, så verkade det som om jag var förävigt dömt till att knarka och jag kännde mig totalt värdelös. Hade inget intresse för att sluta eller skarpa heller. Men men, det har blivit annorlunda nu. Jag har inte ens märkt hur jag har ändrat mig. Men jag ändrar mig och skarpar alltid i mellan, men sen igen så drar jag mig ner efter en tid. Det är som en berg och dalbana. Men hoppas på att jag inte får någon orsak eller lust att gå ner igen. Jag brukar skita och dra ner mig om det kommer motgångar. Då känner jag för att jag har en orsak och då ger jag för fullt och bryr mig inte om något annat. Dålig vana, men ska försöka motarbeta det. Hoppas nu på att det här såkallade "nya livet (normala livet)" håller. Over and out.

What's behind the door I wonder 
Must be brighter than my past 
Will I feel a little different when I take myself across? 
Was it really worth the journey; was it just a foolish task? 
Did I take the steps I wanted? 
Was it just a state of mind?