sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Just call my name 'cause I'll hear you scream

Syksy. Se on paskaa.
Joka syksy mulla on muutokset edessä. Elämässä. Ja joka kerta vastustan sitä.
Eka se tuntuu oikealta, mut sit alkaa epäilee että oliko tää nyt sittenkin oikea tie? Kaipuu entiseen ja turvailliseen. Mutta menneisyydessä eläminen ei onnistu, eikä sinne palaaminen ole mahdollista. Uudet raskaat vuoret edessä, paljon paskaa selvitettävänä. Tammikuussa elämä muuttuu. Olen paljon miettinyt sitä. Korvaushoito, on ainoa asia mikä nyt lohduttaa. Mutta jos ei sekään pelasta? Mitä sitten? Noh, uusi lääkitys. Mut söin jo ne kaikki. Vituttaa. Meinaan tällaisina päivinä niitä tarvitsisi. Ei kiinnostanut noustä sängystä. Ainoa lohtu oli antaa surun vuotaa kitaran kielille. Se auttoi hieman. Ehkä pitäisi lähteä ulos hakemaan lääkettä tähän oloon... Tiedän kyllä mikä parantaa. Mutta minkä hinnan minä siitä maksan? Olen myynyt sieluni niin moneen kertaan jo. Olen myynyt periaatteita, olen myynyt omaisuutta, olen vaihtanut ystävät ja tuhannet muut asiat. Pelkkää subua varten. Onko maailmassa yhtä voimakasta voimaa? Pystynkö olemaan uskollinen muulle kuin subulle? Meinaan se pitää mut hengissä? Pystynkö ikinä luopumaan siitä? Onko mitään mikä olisi enemmän arvokkaampaa? En tiedä, koska tällä hetkellä tuntuu siltä että olisin valmis tappamaan vetojen puolesta. Saanko enää tyydytystä muualta kuin vain piikistä? Huume on herrani ja minä olen orja. 

Master, master 
Where's the dreams that I've been after? 

Master, master 
Promised only lies 

Laughter, laughter 
All I hear or see is laughter 

Laughter, laughter 
Laughing at my cries 

FIX ME! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti