Se alkaa. Se tuntuu. Iski tyhjästä. Kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Sama josta joskus aikoja sitten valittelin. Ilman mitään erikoista syytä. Kaikkihan menee nyt hyvin? Kaikki on niin kuin pitääkin? Vai onko? Tulee taas tunne että pitää tehdä nopeita ratkaisuja. Pitää tehdä radikaaleja muutoksia. Pitää päästä pakoon. Se on täällä taas... Olen sisimmissäni erittäin väsynyt ja uupunut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti