Paranoid #4

Vittuuuh, mä heräsin ja olin taas minä, mut ei auta itku.
Nyt on se surullisenkuuluisa sitku, ei mikään sitku vaan nyt!
En olis uskonu et mustakin tulee narkkari, mut se oli sittenkin se pajari mihin sit narahti.
Ja nyt mä oon yks vitun lääkepallero, käytetään lakiteknisistä syistä vaik nimee Antero.
Kurkku on pipi, kun olisin Sorsan Riki. Saat kaks punasta plus yhden lilan jos ollaan liki.
Hei sä olet ihan kylmä vaik sul on hiki. "Mul on hirveen huono olo." Vittu siihen et laattaa.
Ai aforisti? Ennemminkin aforiski jos pitäis selvinpäin selvitä anopistki.
Aika pahan pistit, se on se twisti. Baby olen polyamoristi.
Mä sanoin, sä et oo ensimmäinen, etkä viimeinen. Mä oon yksinäinen.
Yksinkertainen, monimielinen, ylimielinen, ei sun jäbä oo mun vertanen.
Vaik tääl viel divaris rämmitään, ämmiltä kerjään tääl jotain mikä lämmittää.
Mut ei se lohduta yhtään, potkin dösäreitä kun en hannaa potkaista tyhjää.

Kaikki rakastaa mua, kaikki rakastaa mua. Kaikki mun huumeet ne rakastaa mua.
Voin niille avautua ja ne pitää mun puolen. Niin voi vaan tapahtua...
Kaikki rakastaa sua, ne sanoo, ja mä alan vakuuttua.
Kerron huumeille huolet ja ne pitää must huolta. Niin voi vaan tapahtua...