Totuuden peili.

Vieläkin haaveilen niistä viimeisistä vedoista... Ihan mikä tilanne tahansa niin ajatukseni aina vain palaavat mielitekoon ja haluun. Suunnittelen aina päässäni miten pääsisi vedoille, sitten huomaan ajatuksen kulkuni ja pysäytän sen. Jotenkin subusta lopullisesti luopuminen tuntuu niin hankalalta. Onhan se ollut vuosien varrella paras kaverisi. Subu pitää sinusta sellaisenaan kun olet, subulle voit hukuttaa huolesi, subu ymmärtää, sinä et käytä subua, vaan subu käyttää sinua. Onhan se vain aine, ja vitun petollinen sellainen. Mutta silti rakastin subua enemmän kuin mitään ihmistä maapallolla. Okei, no joo tottahan toki olen subun kautta saanut ikimuistoisia kokemuksia ja kavereita. Elämäni parhaimman kaverin. Kaverin joka ei todellakaan jätä pulaan. Sain asua hänen luonaan, aina saanut syödä ja juoda. Olla hänellä aina kun vain halusin. Vaikka hän käyttääkin vielä, en aio luopua sellaisesta ystävästä. Mutta subusta kyllä. Se olikin vain illuusioa. Ei mikään ollut oikein todellista. Elin pitkään valetta. Se olikin pelkkää tyhjyyttä. How can you love it... How can you believe it... How can you need it... When there's nothing there? I want to show you something so much better. I'll make the world seem a little bit deader. You smile... but it's all despair. You love... but there's nothing there