Tästä hurahtaakin käyntiin ehkä pisin viikko elämässäni. Sitten, saan loputtoman opiaattityydytyksen. Odotan innolla että viikon päästä maanantaina menen klo. 09.00 Loviisan Korvaushoitoyksikköön hakemaan ensimmäisen annoksen metadonia, elämässäni, laillisesti. Sitä hetkeä olen jo toukokuusta lähtien odottanut. Ja on muuten ollut raskasta odottaakin. Kuukausien, viikkojen ja nyt lopulta vain päivien laskeminen. Ja se kun lähtee rullaamaan, palaan takasin kouluun. Mä oon niin kaivannut sitä rakennusta, ihmisiä ja sitä fiilistä. Ja sit kun saan hima-lääkkeet siirryn takaisin Perikselle asumaan, hankin jonkun kämppiksen ja kaikki palaa ennalleen, miten asiat oli ennen 7. marraskuuta. Mun loppuelämä on tästä kiinni. Olen tästä puhunut niin paljon jo ja aion oikeasti yrittää olla sanojeni mittainen mies. Eli viikonpäästä ei mitään opiaatteja tai ylimääräistä roinaa suoniin, ja olen virallisesti ex-narkkari joka käyttää voimakkaita opiaatteja lääkinnälliseen tarkoitukseen. Eli voin sanoa ainakin että en enää oo nisti. Vaik mun sisällä tulee aina pieni nisti asumaan. Mut joo, huomenna pistän pienet pippalot pystyyn kämpillä ja ihan mukava porukka on tulossa ja jopa pienet kuosit saadaan aikaseksi. Eli huomista odotellen, ja hankin mun vikat viikko-annoksen subua.
Ps. tuli mieleen että ummetus saattaa olla aika paha. No laksatiivia metadonin perään vaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti