Olisko ehkä aika ottaa taas vähän itsetutkistkeluu ja mietintää. Terapiatehtaalla opin tietynlaiseen tunteen purkamiseen ja tunne työskentelyyn, ja kelasin että kaivan sen vanhan vihon esiin ja alan "meditoimaan". Mietin mikä vittu mussa on vikana, ja mitä asialle voi tehdä? Koska mun tunne-elämä ei ole kyllä oikein kundiksessa, eikä kyllä fyysinen tai psyykkinenkään puoli. Olis kyllä hienoa istua terapiatehtaan hoitajien kanssa jubailee, siellä kai löysin itseni. Tai osan ainakin. Olin todellakin sujut itseni kanssa kun tulin sieltä. Mutta tuhosin sen kyllä hyvin nopeasti. Toki, minussa tapahtui iso muutos sen reissun jälkeen. Sillon en vihannut itseäni. Minä olin itsestäni ylpeä, ja minä olin valmis kohtaamaan haasteita. Tänään, olen nisti, mä vältän haasteita, en pidä omasta olemuksestani, halu muuttua on lähes olematon. Miksi edes yrittää? Ja kun tuon lauseen lyö pöytään, niin on oikeasti aika alkaa miettii mikä mussa on vikana.
My rage and hate is taking over
when you look at me
so I close my eyes
and you scream to me
Leave me alone,
you're not real to me
this is the way it has to be
This mirror is twisted
and so are you
Hey you, in the mirror
stop twisting my weak mind
Mirror of madness,
stop haunting me
Fuck off my mind,
I told you to go
but you don't believe
so I'm forced to deceive
There is no other way
to end this day
I believe you are real
and you live in me
but you have to die
Step into the light,
don't be shy
You keep on telling me your lies,
"Kill yourself and it's allright"
Don't want to die but I hope you do
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti