Turruttakaa mut!

Ahdistus ylitti sen pisteen että se muuttui suruksi. Kaikki möröt jotka olen visusti pitäny tungettuna tonne alitajuntaan pursuaa ulos. Miksi asiat on näin? Missä on kuolleet? Miks musta tuli tämmönen? Missä on kaikki vanhat ystävät? Olisipia tilaisuus mennä takaisin ja tehdä toisin. Tehtaalla viimeksi käsittelin tätä surua, ei olisi paha jos olisin nyt jossain kaukana...