Mä oon kuka oon, ja myös kuka olin jo aikoi sitten,
mut en oo varma olinko sillon sellanen, ku oon nyt,
mut olin minä jo sillon, jos olin erilainen, en ollu oma itteni.
Mut mä en nää itteeni vaan hauskana enää,
en nää itteeni vahvana tai hyvänä jätkän enää.
Painan kämmenel mun nenää, sormet ohimoist sisää,
silti puristan lisää, annan silmien vuotaa kunnes mitään enää en nää.
En oo riippuvaist tyyppii, mut pääs liikkuvat fiilikset,
ja mietteet on niin harvoin hyvii,
et koitan niitä kai viinal mun mielestä pois pyyhkii.
Iso mies piilos baaripöydän alla kyykkii.
Mä oon sekasin päästä, sekottavia asioita päässä,
sekottavia aineit päälle, oikeesti selventää päätä.
Voiks Pekka Pouta luvata selvempää säätä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti