Passage To Babylon

Taas pienis känneis. Kolmanteen päivään putkeen. Jotenkin alkaa tämä meno vetämään mua mennessään. Siis alan rakastua tähän hommaan vähän liikaakin. Onhan se mukavaa juoda kaljaa mutta pitäs alkaa raja tulee vastaan jossain. No kaikkihan sen tietävät että rajojahan minulla ei valitettavasti ole. Joten taidan jatkaa huomenna. Huomenna ku saan fyrkkaa meen heti aamupäivällä ostamaan Lidlin halpaa niin rakasta kaljaa.

Okej. Päivän tärkeä aihe kuitenkin on alkoholistit. Tänään satuin käymään erään tuttavani vanhoilla kämpillä. Tuttavani, johon nykyään olen jollakin tavoin saanut mukavan siteen, asui ennen täällä päin. Käytiin yhdessä vilkaisemassa hänen vanhaa kotiaan. Vittu mikä mesta. Känniset vanhat miehet dokaamassa. Lihava känninen mies hiplaamassa tuttavaani. Yksi hyypiö oli sammunut lattialle ja kussut housuihinsa. TV-kaapin takana oli kusilätäkkö. Koko kämppä haisi viinalle ja tupakan tuhkat pitkin lattiaa. Viime viikolla oli kuulemma ollut ihmisen paskaa saunan lattialla. Vittu oli inhottavaa... Nyt vasta sain kunnon kuvan minkälaista helvettiä neiti oli elänyt ennen kuin lähti sieltä veke. Ymmärrän nyt täysin hänen maailmankuvansa ja miksi hänen asenteet ovat niin kummalliset. Jotenkin ihailen tätä. Jokin koko hommassa kiehtoo... Hän on elänyt vaikeeta elämää. Oikeasti vaikeata. Ja silti asenne on kova kuin kivi. Ja elämänhalua ei puutu naikkosesta. Itse aina itkeskelen pienimmistäkin ongelmistani ja niin paskalta kuin elämä tuntuukin niin hänen elämäsän on ollut sata kertaa pahempaa. Ja silti hän ei hätkähdäkkään. Mikä minussa oikein on vikana? Minä arvostan häntä todella paljon. Ennen ehkä en niin paljoa. Mutta se on kasvanut. Hän on yksi harvoista joita oikeasti arvostan paljon. Todella rohkea mimmi.

Oli miten oli. Jatkan taas juoksukilpaa elämää vastaan. Juoksen elämän polkua niin kovaa kuin vain jaksan, jättäen vanhat ajat taakse. Yritän olla kompastumatta vanhoihin kivuliaisiin muistoihin. Taakse saa katsoa mutta ei ikinä saa jäädä tuijottamaan... Täyttä vauhtia babylonian liekkeihin krematoitavaksi.


Just keep running further down
Never stop don't turn around
Looking back but never stare
No regrets you should not care
Just keep running to the light
Heading for what sleeps inside
Colours brighter than the sun
I'm the only one who knows the
Last passage to babylon