Ja sit tietty vanhaa ystävää kävin tänää tapaamas. Se oli todellakin herkkä hetki (melkein tippa linssissä), minulle paljastui todellakin kuinka paljon minusta välitetään ja huolestutaan! En ole aikaisemmin vain sisäistänyt sitä että joku todellakin (joku muu kuin mun mutsi) välittää minusta. Ja tietty oli mukava jutustella vanhoja aikoija, ja miten asiat olisi ollut jos olisi toiminut toisin. Mutta se on jossittelua, olen silti hyvin ylpeä omasta elämästäni ja siitä minusta mikä olen tänään. Olisihan tietty elämä saattanut olla aivan erillaista jos olisi käynyt toisin, ja olen todellakin hyvin kiitollinen siitä että tämä ystävä otti asian puheen aiheeksi, koska se sai minut oikeasti ensimmäistä kertaa 2 vuoteen tuntemaan itseni rakastetuksi. Juu ja olihan se ennen kaikkea tärkeintä että minä kuuntelin tällä kertaa mikä painaa mieltä ja yritin ollan tukena niin paljon kuin vain pystyn.
Mä saan hyvän olon tunnetta kun voin olla avuksi tai ainakin vain kuunnella ja olla paikalla kun joku minua tarvitsee. Valitettavasti on vain aina mennyt niin että meitsi höpisee koko ajan omista ongelmista ja harvemmin on vastapuolella ollut tilaisuutta kertoa omistaan! Yritän tulevaisuudessa huomioida tätä, ja kun en oikeesti tiennyt kuinka pahalata oli tuntunut, enkä ollut kuullu siitä. Mutta toivon että jatkossa voidaan käydä lisää tämän kaltaisia keskusteluita, sekä uusien, vanhojen ja siitä välistä ystävien kanssa! Se on oikeesti tehnyt
hyvää mun mielelle!
Oon nyt jo vuoden tuntenut nämä mun "terapia frendit". Se että ollaan istuttu illat paikoillaan, ja oikeasti purettu vähän kaikkee mikä painaa ja kuunneltu toisiamme, kunnioitettu toisiamme ja jakaneet kokemuksia ja mielipiteitä, on kasvattanut minua henkilönä aivan järkyttävän paljon! Olen oppinut näkemään maailmaa vähän eri kantilta ja olen ennenkaikkea oppinut aivan järkyttävän paljon itsestäni näitten keskustelujen aikana! Ja kun vanhemmalta kokeneemmalta voi kysyä ja pyytää neuvoa ilman että sinua pidetään tyhmänä ja pentuna. Olen kysynyt neuvoja ihan perhe-elämästä, henkiseltä tasolta tai vaikkapa rakkaus-elämästä niin on aina tullut hyviä neuvoja ja kannustusta! Ja ennenkaikkea on täkeintä että voin olla heidän seurassaan täysin oma itseni. Minun ei tarvitse pelätä että he tuomitsevat minut jos minä avaudun heille mistä tahansa. Tänään sain purettua semmoisen lastin tunteita, esim. isästä, äidistä ja ahdistuksesta koskien tulevaisuutta. He myös yrittävät haastaa minut haastamaan itseni. He ovat kannustaneet ja auttanut tosi paljon tässä koko härdellissä!
He ovat saanet minut ymmärtämään että pienin tavoittein voin alkaa pikku hiljaa parantamaan elämän laatuani. Ja he haastavat minut myös ajattelemaan syvällisemmin, joka kerta kun istumme iltaa olen aina oivaltanut jotain uutta! Ilman heitä, olisin aivan eri tasolla. Luultavasti olisin jo luovuttanut toivon suhteen ja olisin vajonnut itsesääliin. He saivat minut olemaan sujut itseni kanssa ja auttoivat minua etenemään omalla henkilökohtaisella matkallani. Kiitos tästä!
Mutta ei minulla ole aina näin hyvää tilannetta ystävien suhteen ollut. Eka vuosi kun narkkasin, minulla ei ollut oikeen ketään kenelle olisin voinut purkaa tunteita tai hakea ymmärrystä. En voinut näyttää tunteita huume piireissä, kaikki selvät ystävät ottivat etäisyyttä ja perheelle en voinut puhua siitä (en voi vieläkään). Mutta nyt ei enää tarvitse hajota oman pään sisällä, on jo aika monta ihmistä keneen luotan ja tunnen voivani puhua heidän kanssaan. En tietenkään kaikkien kanssa puhu samoista asioista, jotkin asiat tulee tietyille henkilöille paljon helpommin kun taas toiset asiat toiselle henkilölle. Mutta perin pohjin pyrin aina olemaan niin pitkälle oma itseni kaikkien kanssa. Vaikka minua taitaa olla aika montaa versiota, riippuu mistä näkökulmasta minua tutkii. Mutta joo nämä mainitsemat ystävät ovat kultaakin kalliimpaa ja toivon että tulevaisuudessa on vielä paljon kerrottavaa ja kuunneltavaa, ilman ystäviä, minulla ei olisi mitään enää syytä jatkaa taistelua! On aina vähän vähän enemmän toivoa kun on saanut tukea ystävältä tai itse antanut sitä! Respect and understanding! Kiitos kaikille jotka auttoivat ja jaksoivat katsoa minua tämän 7 päivän sisällä. Anteeksi että olen ollut hieman sekaisin, ja että olen aiheuttanut huolta. On ollut rankka viikko mutta juuri ystävät tekivät sen elämisen arvoiseksi! Ja niinkuin eräs heistä sanoi; "Ystävät on kuin tähdet, ne eivät aina näy mutta voit olla varma että he ovat aina siellä"
So come on and shine with me
Like the beautiful star you are
And leave it behind with me
Cause forever is not that far
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti